Tässä kirjoituksessa käsittelemme riskienhallintaa yrityksen liiketoiminnan perimmäisenä menestystekijänä. Pyrimme avaamaan niin sanottuja matalan kynnyksen lähestymistapoja siihen, miten riskien hallinnasta on mahdollista edetä tilanteeseen, jossa riskejä itse asiassa pienennetään pelkän hallinnan sijaan.
Me Granitella näet uskomme, että näin toimittaessa riskien pienentämisen tulokset ovat kiistattomia ja helpommin saavutettavissa kuin useimmiten kuvitellaan. Lue artikkelimme niin tiedät miten aloittaa.

Riskityön realiteetit

Liiketoiminnan tukitoiminnot saavat vain harvoin ansaitsemaansa arvostusta. Huomattavan usein ne koetaan välttämättömänä vaivana, joka ohjaa huomiota ja resursseja pois niin sanotusta oikeasta tekemisestä, joka tuottaa mitattavia tuloksia. Tämä siitä huolimatta, että pohjimmiltaan jokainen tunnustaa niiden välttämättömyyden, vaikka mielellään vetoaakin yksittäisiin poikkeustapauksiin, joiden avulla perustella asennevammansa.
Käytännön liiketoiminnassa resurssit eivät koskaan ole loputtomat. Tämä on puhdas realiteetti, eikä se sellaisena herätä kenessäkään suuria sävähdyksiä tai ansaittuja ahaa-elämyksiä. Ikävä kyllä huomattavan monien liiketoiminnan tukitoimintojen tekemiseen luodut ratkaisut ja toimintamallit tuntuvat perustuvan ajatukseen, että varsinkin aikaa on rajattomasti. Ja näin ollen varsinkin yrityksiä ja organisaatiota eteenpäin vievä kehitystyö jää lapsipuolen asemaan, satunnaisten huomion osoitusten kohteeksi tai tyystin laiminlyödyksi.
Näin käy useammin kuin uskallamme edes arvailla pääosin sen vuoksi, että kehitystyötä ei onnistuta integroimaan osaksi organisaation muuta toimintaa. Tällaisessa tilanteessa tärkeä työ jää tekemättä ja sen tuloksellisuus on kohtalaisen helppo kyseenalaistaa.

Riskit – aina mielessä?

Onko liiketoiminta ja yrittäminen vain ja ainoastaan selviytymistaistelua? Meidän mielestämme niin ei ainakaan pitäisi olla. Mutta nykyaikaisesta liiketoiminnasta käytävää keskustelua seuraavan voi olla vaikea välttää moisen mielikuvan syntymistä. Yrittäjistä ja yrittämisestä puhutaan toki enemmän kuin ennen, mutta menestymisestä ja mahdollisuuksista surkean vähän.
Osa tästä selittyy ihmisluonnolla. On parempi katsoa kuin katua ja sitä rataa. Mutta erityisen innostavalta se ei ainakaan kuulosta tai tunnu. Tämä ei tietenkään missään nimessä tarkoita, että yritystoiminnan arkeen irrottamattomasti kuuluvia haasteita ja huolia tulisi vähätellä.
Yhtä hedelmätöntä, ellei jopa suorastaan haitallistakin, on myös erilaisten uhkakuvien liiallinen korostaminen. Käytännön työssä ne, kun ilmoittavat itsestään tavalla tai toisella ilman ylimääräisiä sisäisiä markkinointiponnistuksiakin.
Monille ainoat varteenotettavat vaihtoehdot tuntuvat olevan joko loputon ja kiihtyvä murehtimisen kierre, tai vaihtoehtoisesti, täydellinen lamaantuminen. Vaihtoehtoina kumpikaan ei ole mitenkään erityisen houkutteleva, ja useammissa tapauksissa ne vielä johtavatkin pitkällä aikavälillä samaan lopputulokseen.
Epävarmuuden voittamiseen ei ole oikotietä, mutta sitä ei ole mikään pakko tehdä itselleen vaikeaksi. Varsinkin jos sen kautta avautuvat myös ne palkitsevimmat mahdollisuudet.
Mutta mitä odottaa selviytymistaistelun tuolla puolen? Lakkaavatko haasteet ja vaikeudet tyystin ja tuleeko vastaan vain helppoja ja vielä helpompia valintoja? Tuskin ihan niinkään.
Meillä Granitella on tietysti omat, käytännön kautta kehitetyt näkemyksemme siitä, mistä ja miten muutos alkaa, mutta yksinkertaistaen voidaan sanoa, ettei se ala itsestään.
Nykyaikainen liiketoimintaympäristö vaatii yrityksiltä huomattavasti enemmän kuin ennen, mutta siitäkin huolimatta jokainen matka alkaa ensimmäisellä askeleella.
Asenne ei ratkaise ihan kaikkea, mutta kun se kanavoidaan oikein, tulokset ovat suorastaan uskomattomia. Aikansa eläneet lentävät lauseet laivojen seilaamisesta ja tuurista kelpaavat hyvin tunnelman keventämiseen, mutta kestävää kehitystä niiden pohjalta on mahdoton rakentaa, menestyksestä nyt puhumattakaan.
Huomattavan usein ne samat lausunnot, jotka saavat liiketoiminnan harjoittamisen vaikuttamaan merkityksettömältä ponnistelulta, ennustavat, että ainoa tie pois tästä alhosta on hurmoksellinen inspiraatio ja omistautuminen. Ajatus on sinänsä ihana, mutta kaukana käytännöllisestä, tuloksellisuudesta nyt puhumattakaan.

Riskin pienentämisellä tilaa menestykselle

Granite pienentää riskiä. Eikä se oikeastaan vaadi inspiraatiota, fanfaareja tai hurmoksellisia ylisanoja. Riskien pienentäminen tapahtuu siellä missä liiketoiminnan mahdollisuudetkin syntyvät, koko organisaation jokapäiväisessä, käytännön työssä. Riskien pienentäminen ei ehkä tuota innoituksen täyteisiä valaistumisen hetkiä tai sitä niin usein peräänkuulutettua ”tekemisen meininkiä”, mutta niiden sijaan se tuottaa tuloksia.
Me Granitella puhumme paljon riskeistä. Harmiksemme olemme kuitenkin huomanneet, että riskeistä puhuminen ei aina ole kaikkein hedelmällisin maaperä menestyksen siementen kylvämisellä.
Useimmille riski on jo psykologisesti liian vakava ja raskas termi ymmärrettäväksi sen oikeassa merkityksessä. Menestyminen ei ole mahdollista ilman riskinottohalukkuutta ja riskinottokykyä, eikä riskiä pitäisi missään tapauksessa ymmärtää synonyymiksi epäonnistumiselle.
Menestyä voi tietysti monella tavalla, mutta riskiä systemaattisesti pienentämällä tulokset ovat enemmän kuin puhdasta sattuman kauppaa.
Mutta miten puhua riskistä, jos se sananakin aiheuttaa keskivertokuulijassa halvauksen, josta ei voi edetä ilman puolen tunnin käsiteanalyyttistä seminaaripuheenvuoroa? Tämä vallitseva asiaintila on sikälikin harmillinen, että jokainen meistä tekee omassa arjessaan jatkuvasti eriasteisia, riskin pienentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Valitsemme aamulla päivän vaateparren arvioiden eri tuloksia, joihin tehdyt valinnat vaikuttavat.
Esimerkiksi; toiset vaatteet ovat lämpimämpiä kuin toiset, mutta myös työyhteisö, jossa työskentelemme vaikuttaa näiden valintojen tekemiseen. Tämän kaltaiset esimerkit ovat omiaan avaamaan riskien pienentämiseen liittyviä ominaisuuksia ja yksityiskohtia, mutta vaikuttavuuden näkökulmasta tarkasteltuna ne ovat turhankin banaaleja ja arkisia ohjatakseen ajattelua toimintaan.
Vaihtoehtoisesti, riskin pienentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä saattaa joissakin tilanteissa olla hedelmällistä keskustella käytännön konkreettisten esimerkkien kautta. Huomattavan usein varsinkin sellaisissa yrityksissä ja yhteisöissä, joissa riskikypsyys ei ole vielä saavuttanut tasoa, jolla systemaattinen riskin pienentäminen alkaisi tuottaa merkittäviä tuloksia, aloittamisen suurin kynnys on ennemminkin juuri tällainen uskon, kuin puhtaan järjen ja ymmärryksen asia.
Konkreettiset esimerkit ovat toki monissa tilanteissa vallan mainioita, mutta ilman sisäistettyä tahtotilaa tulokselliseen riskin pienentämiseen niillä on vain häviävän pieni merkitys. Niille, jotka ovat tilanteen sisäistäneet, ne ovat liian usein tilannesidonnaisia toimiakseen alustavaa ohjenuoraa parempana tukena.

Riskien pienentäminen on ennen kaikkea asennekysymys

Koska monesti liiketoiminnan kehitystä käsittelevällä keskustelulla on taipumus lipsua jopa vapaamuotoisessa yhteydessä turhankin vakavaksi, ei siis ole yhdentekevää millaisilla esimerkeillä riskien pienentämisen tuottamista mahdollisuuksista kommunikoidaan.
Jos on niin, kuten voimme helposti huomata asiantilan olevan, että riskien pienentämisestä on mahdollista keskustella niin konkreettisten liiketoimintaesimerkkien kuin arkisten valintojenkin kautta, eikö liene kohtuullista olettaa, että ne ovat yhtä lailla sovellettavissa myös muissa yhteyksissä?
Usein kuulee sanottavan, että ihmismieli reagoi ja oppii kaikkein parhaiten tarinoiden kautta. Kun tarkastelemme kulttuuriamme yhtään laajemmin, voimme helposti todeta tämän väitteen pitävän paikkansa. Näin ollen saattaisi olla hyvinkin havainnollistavaa tarkastella riskin pienentämisen ideoita ja tekniikoita niiltä osin kuin niitä esiintyy suurelle yleisölle tunnetuissa kertomuksissa ja tarinoissa, käytetäänhän niitä inspiroivina vertauskuvina ja esimerkkeinä muulloinkin, kun jotain tosielämän ilmiötä pyritään havainnollistamaan.

Taru sormusten herrasta riskien pienentämisen näkökulmasta

Taru sormusten herrasta on alun perin vuosina 1954-1955 julkaistu kolmeosainen fantasiakirjasarja, joka kehyskertomus kietoutuu voimakkaan taikasormuksen löytymisen ja tuhoamisen ympärille. Fantasiakirjallisuuden perusteoksena tunnetulla kirjasarjalla on omat mittaamattoman suuret fanijoukkonsa ja sen ulkopuolellakin teoksen perusajatus on varsin tunnettu, eikä vähiten vuosina 2001-2003 julkaistujen elokuvaversioiden ansiosta. Populaarikulttuurin tuotoksensa kyseisestä teoksesta on mahdollista löytää useita teemoja, joiden kautta on mahdollista tehdä tulkintoja varsin monista eri näkökulmista, mutta erityisesti edellä kuvattu, äärimmilleen yksinkertaistettu tarinallinen rakenne mahdollistaa vallan mainiosti myös riskien pienentämistä käsittelevän keskustelun.

Tavoitteet, tulokset ja riskien pienentäminen

Ilman tavoitteita ei ole olemassa riskejäkään. Tästä sinänsä tyhjänpäiväisestä itsestäänselvyydestä inspiroituvat koiranleuat ennättävät varmaan hetimmiten huomauttamaan, että näin ollen paras tapa pienentää riskiä on luopua tavoitteista kokonaan. On tietysti totta, että riski on aina suhteessa onnistumiseen, mutta käytännössä tilanne on epämiellyttävän usein sellainen, ettei osallisilla ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää saavuttaa tavoitteensa. Riskeistä huolimatta.
Näin myös Taru sormusten herrasta -kirjan kertomuksessa. Kun tarinan päähenkilölle, Frodo-hobitille kerrotaan, että hänen perimänsä aiemmin vaarattomaksi luultu taikasormus ei olekaan harmiton hely, vaan mahtavia taikavoimia omaava mahtisormus, jonka avulla on käytännössä valloittaa koko maailma, hänen ensimmäinen reaktionsa on joko piilottaa se, tai antaa se pois. Nämä ovat sinänsä luonnollisia reaktioita uutiseen, jonka mukaan tämän sormuksen joutuminen vääriin käsiin on suora synonyymi maailmanlopulle.
Onneksi tarinan päähenkilöllä on apunaan Gandalf-velho, jonka voisi helpostikin mieltää jonkinlaiseksi riskienhallintapäällikön maagiseksi vastineeksi. Hänhän oikeastaan pistää prosessin käyntiin, vaikka sen konkreettinen tavoite, mahtisormuksen tuhoaminen ilmaistaankin vasta varsin myöhäisessä vaiheessa, kun sormuksen tuhoamista varten on perustettu oma saattueensa. Mutta näinhän se usein menee myös todellisuudessa. Vain ani harvoin mikään projekti saadaan laitettua alulle ennen kuin siitä tulisi olla jo puolet tehtynä.
Monella muillakin tavoin Taru sormusten herrassa -kirjassa kuvattu riskien pienentämiseen tähtäävä prosessi on huomattavan lähellä tavallisille ihmisille varsin tuttua toimintaa. Kukaan ei ole, tai ei ainakaan koe olevansa mukana alusta asti, vastuualueet jäävät epäselviksi kun vauhti on tärkein kriteeri, pohjatyö jää hataralle pohjalle, tavoitteet määritellään ylimalkaisesti ja niiden toteutuminen on satunnaista. Fantasiakirjallisuuden ja elokuvien hahmoilla riskit ovat vain kokonaisvaltaisesti vaikuttavammat.

Se oikea tapa riskin pienentämiseen?

Jos riskien pienentäminen aloitettaisiin oppikirjan pohjalta, perinteinen tapa olisi pyrkiä istumaan alas yhteisen tahtotilan varmistamiseksi, mutta kuten huomaamme jo Taru sormusten herrastakin, saattaa kaikkien asianomistajien paikalle saaminen olla aikaa ja vaivaa  vaativa prosessi. Tämä kaikki aiheuttaa eroosiota voimavaroissa, jotka pitäisi suunnata itse riskien pienentämiseen. Mitä nopeammin riskien pienentäminen aloitetaan, sitä nopeammin sen tulokset näkyvät ja uusille mahdollisuuksille syntyy tilaa.
Jos riskin pienentäminen on prosessina vasta aluillaan, on täysin hyväksyttävää olla itselleen armollinen, kunhan vain muistaa sitoutua siihen, että tuloksellinen riskin pienentäminen vaatii jatkuvaa työtä. Kun kuljemme systemaattisesti kohti tavoitteitamme, matkan varrella nousee varmasti esiin uusia ja odottamattomia haasteita ja mahdollisuuksia, joiden tunnistaminen etukäteen olisi ollut mahdotonta.
Epäilemättä sormuksen saattueenkin vastoinkäymiset olisivat olleet huomattavasti pienempiä ja mahdollisuudet vaikuttavampia, jos riskin pienentämiseen olisi ollut käytössä siihen tarkoitetut välineet. Jos haluat toteuttaa omassa organisaatiossa ohjatusti etenevää riskien pienentämistä, me Granitella tarjoamme siihen varsin vaikuttavan valikoiman helppokäyttöisiä ja tuloksia tuottavia palveluita.

Yhteenveto

Tässä kirjoituksessa olemme käsitelleet riskiä käsitteenä ja sitä, miten siitä puhuminen ohjaa ajatteluamme pois mahdollisuuksista, joita riskiä pienentämällä on mahdollista saavuttaa. Liian usein riskikeskustelua käydään turhauttavan teoreettisessa viitekehyksessä, tai vaihtoehtoisesti niin äärimmilleen yksinkertaistettuna, että sillä on saavutettavien tuloksien arvoa laskevia vaikutuksia. Tuloksellinen riskien pienentäminen onnistuu parhaiten riskitietoisessa kulttuurissa, jonka luominen ei ole niin vaikeaa kuin miltä se vaikuttaa. Osa haasteista ratkeaa tekemällä asennemuutos ja loppuosakin hoituu varsin tuskattomasti, kun käytössä on siihen tarkoitetut, nykyaikaiset välineet.