Turvallisuuden kehittämisen yleisimpiä haasteita | Granite.fi

Turvallisuuden kehittämisen yleisimpiä haasteita

Turvallisuuden kehittäminen on ehdoton kilpailuetu

Digitaalisten turvallisuustyökalujen tuottajalla on poikkeuksellisen laaja näkökulma erilaisten organisaatioiden sisäisiin prosesseihin ja siihen miten erilaisilla keinoilla turvallisuuden kehittämistä voidaan lähestyä. Jokainen organisaatio on omanlaisensa, mutta yllättävän monissa tapauksissa turvallisuuden kehittämistyössä kohdatut haasteet hyvin samanlaisia. Tässä muutamia niistä ja vinkkejä siihen miten niihin voidaan tehokkaasti vastata.

 

1. Turvallisuuteen liittyvät riskit ovat jääneet arvioimatta

 

Ajantasainen tilannekuva on yksi turvallisuuden tärkeimmistä tukipilareista. Ilman kuranttia tietoa siitä, millä tolalla asiat ovat, on vaikea suunnitella tulevaisuuden suuntaviivoja. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta ja erikoista, mutta todellisuudessa asiat ovat yllättävän usein oletusten ja arvausten varassa.

Työn arkiset askareet pitävät jokaisen helposti niin kiireisenä, että turvallisuuden kehittämisen kannalta välttämätön riskienhallinta, varsinkin riskien tunnistaminen ja arviointi jäävät vaille ansaitsemaansa huomiota.

On hyvin yleistä, että esimerkiksi työn vaarat ja riskit arvioidaan vain pakon edessä, esimerkiksi virallisen tarkastuksen lähestyessä. Tällaisessa tilanteessa on kohtuutonta odottaa, että herkkyys riskien tunnistamiseen ja kyky niihin reagoimiseen paranisi odotetulla tavalla.

Suurin osa turvallisuusasiantuntijoista tietää kyllä hyvin kuinka tärkeää turvallisuusriskien arviointi on turvallisuuden kehityksen kannalta, mutta prosessissa on turhan usein puutteita. Jos turvallisuusriskit on ylipäänsä arvioitu, niin monissa organisaatioissa siitä on liian pitkä aika. Vain säännöllisyys takaa sen, että turvallisuusriskien tilannekuva pysyy ajan tasalla.

Tämä tilanne käy hyvin nopeasti kestämättömäksi. Vanhentuneet toimintamallit ja työkalut pystyvät parantamaan olosuhteita vain hyvin ja rajatusti. Ilman sopivaa ratkaisua tilannekuvan kirkastaminen on kohtuuttoman kankeaa.

Kehityksen käynnistämiseksi tarvitaan ensiksi korjaus asenteeseen ja sitten oikeat työkalut, jotka mahdollistavat parempien toimintamallien kehittymisen.

 

2. Turvallisuuden kehittämistä ei ole priorisoitu, eikä tavoitteita kommunikoitu ymmärrettävästi

 

Turvallisuus on aihe, josta riittää puhuttavaa niin kahvipöytiin kuin johdon juhlapuheisiinkin. Aihe on tärkeä ja se koskettaa jokaista työtehtäviin tai vastuualueisiin katsomatta.

Turvallisuuden kehittämien jää kuitenkin liian helposti puheen tasolle, eikä sen kehittämiseksi tunnistettuja, tarvittavia toimenpiteitä saada vietyä käytännön tasolle asti. Juhlapuheilla ja julistuksilla on tietysti oma paikkansa ja arvonsa, sillä niiden avulla voidaan ohjata organisaation henkistä suuntaa. Pelkällä puhella tilanne ei kuitenkaan muutu miksikään. Tuskin kukaan kieltää turvallisuuden ja turvallisuuden kehittämisen merkitystä, mutta käytännön toimenpiteet jäävät tekemättä muiden asioiden ajaessa niiden edelle.

Turvallisuuden kehittämiseksi tarvitaan oikeaa asennetta, mutta tietyn pisteen jälkeen myös konkreettiset investoinnit ovat välttämättömiä. Tuloksiin pääsemiseksi turvallisuuden kehittämisestä tulee tehdä keskeinen prioriteetti ja erityistä huomiota on kiinnitettävä siitä tiedottamiseen. Kehitystavoitteiden pitää kuulua, näkyä ja ennen kaikkea tuntua.

Yksi tehokkaimmista keinoista tuoda turvallisuuden kehittämiseen tarvittavaa puhtia, on vastuuttaa se. Turvallisuus ei välttämättä parane pelkästään yhden ihmisen työllä, mutta asialleen omistautunut vastuuhenkilö kykenee halutessaan pitämään asian ajankohtaisena ja ymmärrettävänä.

 

3. Koko organisaatio ei osallistu turvallisuuden kehittämiseen

 

Turvallisuuden kehityksen vastuuttaamista tukevat monet käytännön tosiasiat. Turvallisuuden kehitykseen liittyviä tavoitteita asettaessa on kuitenkin syytä muistaa, että mitä isommista ja laaja-alaisemmin toimivista organisaatiosta on kyse sitä vaikeampaa yhden ihmisen, tai muutamista ihmisistä koostuvan toimikunnankaan on saada tuloksia aikaiseksi.

Turvallisuuden kehittämisessä haasteeksi osoittautuu usein myös se, että sitä tehdään niin sanotusti vajaalla miehityksellä. Turvallisuus on tosiasiallisesti kaikkien organisaation työntekijöiden yhteinen asia mikä tarkoittaa, että jokaisen panosta tarvitaan sen kehittämiseen.

Useimmiten ongelmana on perinteisten kehitystyökalujen riittämättömyys. Ne on pääosin suunniteltu kehitystä johtavien tai siitä vastaavien tarpeita varten, jolloin perustyöntekijöiden mahdollisuudet osallistua kehitykseen ovat rajatut.

Työntekijöiden on tunnettava omistajuutta turvallisuuden kehittämisestä. Ilman omistajuuden kokemusta tavoitteet ja ohjeistukset eivät löydä hedelmällistä maaperää ja menevät hukkaan.

Jos tavoitteena on tuoda turvallisuuden kehittäminen nykyaikaiselle tasolla, on harkittava vakavasti myös nykyaikaisten työkalujen käyttöönottoa.

 

4. Oikean tekemisen esimerkki puuttuu

 

Harmillisen monissa pienissä organisaatioissa turvallisuudesta puhutaan lähinnä pakon edessä ja systemaattisen kehityksen sijaan hoidetaan vain välttämättömyydet. Organisaatioissa, joissa turvallisuuden tavoitteellinen kehittäminen ajankohtaisempi ilmiö, se on pääasiallisesti asiantuntijoiden vastuulla olevaa työtä. Näin asioiden kuuluu tietysti ollakin, mutta asiantuntijatyölle on toisinaan hyvinkin ominaista tietynlainen siiloutuminen. Tällaisissa tilanteissa turvallisuuden kehitykseen tähtäävät toimenpiteet nojaavat vahvasti puhtaaseen teoriaan

Siiloutumisen tuloksena turvallisuuden kehittämiseksi syntyy ohjeistuksia ja toimintamalleja, jotka eivät ole riittävän lähellä käytäntöä.

Työntekijöiden roolit eroavat toisistaan, eivätkä yleisluonteiset keinot riitä aina kertomaan miten jossakin tietyssä tilanteessa tulisi toimia.

Tähän haasteeseen onneksi erittäin helppo vastata luomalla käytännön esimerkeistä oppimisen mahdollistavia toimintamalleja. Turvallisuuden kehittäminen tulee tehtävä avoimesti ja niin läpinäkyväksi kuin vain mahdollista, että kaikilla on mahdollisuus oppia ja omaksua yksinkertaisten käytännön esimerkkien kautta turvallisimmat toimintatavat.

 

5. Turvallisuutta ei ole tehty näkyväksi

 

Monille työpaikoilla erilaiset työpisteisiin ja -koneisiin ripustetut kyltit, ohjeet ja varoitukset ovat tuttuakin tutumpia. Monissa tapauksissa niistä määrätään jopa lailla.

Tämä tarkoittaa, että asianmukaisten turvallisuusohjeistusten puute ei kerro ainoastaan organisaation kehittymättömästä turvallisuuskulttuurista vaan taustalla on huomattavasti syvempiä ongelmia. Tietoinen välinpitämättömyys ja laiminlyönnit maksavat aina ennemmin tai myöhemmin pitkän pennin. Joko tapaturmina tai sakkoina.

Turvallisuus ja sen kehitystavoitteet vaativat näkyväksi tekemistä varsinkin perustyöntekijöiden näkövinkkelistä tarkasteltuna, mutta näkyvyys toimii myös toiseen suuntaan.

Turvallisuuden ja turvallisuustilanteen heikko näkyvyys on haaste myös kehitystyön kannalta tarkasteltuna.

Turvallisuuden kehityksestä vastaavilla on perinteisesti käytössään vain hyvin rajallinen määrä työkaluja, joiden avulla he voivat nähdä turvallisuustilanteen vaikuttimet ja syyt. Jos nykytilaa ei tunne, on kehittäminenkin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta.

 

6. Positiivisen palautteen antaminen jää satunnaiseksi

 

Uusien asioiden oppiminen ei aina ole maailman helpoin juttu. Vaikka käyttöönotto olisi joustava ja suunnitelmallisesti loppuun viety ottaa aina oman aikansa ennen kuin uudet toimintamallit juurtuvat osaksi arkista aherrusta.

Jatkuvaan kehitykseen tähtäävät toimintamallit vaativat aina tuekseen aktiivista seurantaa.

Aktiivisen seurannan luonne vaikuttaa paljon. Palautteen saaminen parantaa ihmisten osallistumista ja varsinkin onnistumista ja omatoimisesta aktiivisuudesta tulee palkita vähintäänkin positiivisella palautteella. Tämä vahvistaa kokemusta siitä, että turvallisuus kuuluu toiminnan keskiöön ja ylläpitää tarkkaavaisuutta työturvallisuuden suhteen myös muun työn ohessa.

Positiivisen palautteen kanssa ei kannata kitsastella eikä sitä kannata tasapainon vuoksi kompensoida kritiikillä. Avoin kehittäminen mahdollistaa, että jokainen löytää vinkit oman tekemisensä parantamiseen ilman julkista nuhteluakin. Epäonnistumisiin keskittyminen saa ihmiset varomaan yrittämistä, eikä tilanne sillä tavalla kehity mihinkään.

Mitä ahkerammin positiivista palautetta antaa, sitä useammin sen antamiseen saa myös uusia syitä.

 

Turvallisuuskulttuuria kehittämässä?

 

Kun turvallisuus nostetaan organisaation toiminnan keskiöön, voidaan puhua turvallisuuskulttuurista. Turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan laajaa, koko organisaation laajuista tapaa lähestyä turvallisuuden hallintaa ja kehittämistä. Turvallisuuskulttuuri ei synny sanelemalla, vaan se tapahtuu käytännössä, kun yksilöiden ja ryhmien arvot, asenteet ja osaamisalueet kohtaavat yhteistyössä.

Turvallisuuskulttuurin luominen ja ylläpitäminen vaatii syvää osaamista erityisesti johdolta, sillä sen ydintekijä on vuorovaikutus työntekijöiden kanssa.

Johdon sitoutuminen turvallisuuskulttuuriin auttaa työntekijöitä ottamaan kehitystyön vakavasti. Tämä puolestaan tukee asenteiden ja osaamisen kehittymistä entistä turvallisuuskeskeisemmäksi.

Vahvan ja kehittyvän turvallisuuskulttuurin organisaatioissa työntekijöiden hyvinvointi tärkeässä roolissa ja se näkyy selvästi kaikilla toiminnan osa-alueilla ja tasoilla. Kehityksen aktiivinen seuranta, läpinäkyvyys ja onnistumisista palkitseminen kuuluvat kaikki oleellisesti kehittyvän turvallisuuskulttuurin yrityksiin ja organisaatioihin.

Turvallisuuskulttuuri ei synny tyhjästä vaan sen taustalla on aina tahto kehittyä ja ymmärrys siitä miten kehitystä voidaan tukea erilaisilla toimintamalleilla ja työkaluilla.

Kokeile Granite HSEQ -palvelua ilmaiseksi

Granite HSEQ on helppokäyttöinen kehitystyökalu, jonka avulla säästät aikaa ja rahaa, vähennät työtapaturmia sekä ehkäiset haitallisia ympäristövaikutuksia. Granite HSEQ -palveluun on helpointa tutustua kokeilemalla niitä täysin ilmaiseksi 30 päivän ajan.