Koronapandemian aiheuttama globaali shokki, toimitusketjujen haavoittuvuus, geopoliittiset kriisit ja jatkuvasti uusiutuvat kyberuhat ovat nostaneet esiin riskienhallinnan uuden aikakauden. Perinteinen riskienhallinta, jossa tunnistetaan uhkia ja pyritään välttämään niitä, ei yksin riitä. Tarvitaan kykyä selviytyä, palautua ja ennen kaikkea uudistua muuttuvassa maailmassa. Tämä kyky tunnetaan nimellä resilienssi.
Mikä on resilienssin merkitys organisaatiolle?
Graniten asiantuntijat Jukka Mäkitalo ja Kasper Kälviäinen pohtivat kesäkuun webinaarissa, mitä resilienssi tarkoittaa käytännössä ja miten sitä rakennetaan osaksi organisaation jokapäiväistä toimintaa.
”Resilienssi ei ole vain paluuta vanhaan, vaan kykyä muuttua maailman mukana,” kiteytti Kälviäinen, viitaten siihen, että uudistuminen on kriisistä palautumisen todellinen mittari.
Mäkitalo muistutti, että kriisit ovat osa normaalia toimintaympäristöä. Ne eivät ole poikkeuksia vaan nykyhetken jatkuvia ilmiöitä. Kyse ei ole siitä, tapahtuuko jotain, vaan siitä milloin ja miten siihen reagoidaan. Tässä maailmassa resilienssi ei ole vaihtoehto, vaan elinehto.
Mistä liiketoiminnan palautumiskyky muodostuu?
Resilienssin rakentaminen lähtee perusasioista. Ensinnäkin organisaation tulee tunnistaa toimintonsa kriittiset osa-alueet ja arvioida, mitä vaikutuksia niihin kohdistuvilla häiriöillä voi olla. Tämä on vaikutusanalyysin, eli BIA:n, perusta. Kun ymmärretään, mitkä toiminnot ovat olennaisia, voidaan aloittaa niitä koskeva jatkuvuussuunnittelu. Mutta suunnitelma yksin ei riitä. Käytännön testaaminen ja harjoittelu ovat avainasemassa.
Inhimillinen näkökulma on keskeinen. Kriisitilanteissa ihmiset ovat toiminnan toteuttajia. Jos henkilöstö ei tiedä, miten toimia tai pelkää virheitä, suunnitelmat jäävät paperiksi. Psykologinen turvallisuus, luottamus ja mahdollisuus toimia rohkeasti muodostavat liiketoiminnan palautumiskyvyn henkisen perustan. Tekniikka tukee, mutta ihminen toimii.
Konkreettiset työkalut ja näkökulmat resilienssin kehittämiseen
Webinaarissa korostettiin erityisesti harjoittelun merkitystä. Mäkitalo siteerasi Dwight D. Eisenhoweria: ”Plans are nothing, planning is everything.” Suunnitelmat voivat kriisin hetkellä osoittautua riittämättömiksi, mutta itse suunnittelu ja harjoittelu luovat valmiuden reagoida tilanteen vaatimalla tavalla.
“Harjoittelu paljastaa sudenkuoppia silloin, kun ei ole hätä päällä ja valmistaa henkisesti siihen, kun kriisi iskee,” tiivistää Jukka Mäkitalo.
Graniten työkalut mahdollistavat toimialakohtaisen omaisuusluettelon rakentamisen, jatkuvuussuunnitelmien laatimisen ja skenaarioharjoitusten kirjaamisen. Esimerkiksi skenaariokohtaisesti voidaan suunnitella, miten reagoidaan palvelunestohyökkäykseen tai tietojärjestelmäongelmaan, kuka toimii vastuuhenkilönä ja mitä toipumistoimia tarvitaan. Työkalu tuo järjestelmällisyyttä ja skaalautuvuutta. Käytännön hyöty syntyy, kun dokumentaatio ja harjoitukset siirtyvät arjen käyttöön.
Miten jatkuvuussuunnittelu ja skenaarioanalyysit kehittävät resilienssiä?
Jatkuvuussuunnittelu ja skenaarioanalyysi ovat resilienssin konkretiaa. Ne auttavat tunnistamaan todennäköiset ja vaikutuksiltaan kriittisimmät riskit, ja rakentamaan niihin vastatoimet. Harjoitukset paljastavat sudenkuoppia jo ennen kuin kriisi tapahtuu. Kuten Kälviäinen kuvasi, joskus haaste voi olla niinkin arkinen kuin se, ettei tiedetä, kenen taskussa kriittisen oven avain on:
“Resilienssi ei ole vain varautumista maailmanlopun skenaarioihin. Se voi tarkoittaa sitä, että tiedetään kenellä on avaimet, kun kriittinen ovi on lukossa.”
Skenaarioiden avulla organisaatio voi treenata palautumista ja viestintää eri tilanteissa. Vaikka jokainen kriisi on yksilöllinen, reaktiomallit, roolit ja ensivaiheen toimet ovat usein toistuvia. Harjoittelu luo toimintavarmuutta myös ennakoimattomiin tilanteisiin.
Resilienssi on osa kulttuuria
Yksi keskustelun vahvimmista teemoista oli kulttuurinen resilienssi. Kyse ei ole vain suunnitelmista tai työkaluista, vaan myös arvoista, toimintatavoista ja yhteishengestä. Resilientti organisaatio ei heitä ketään junan alle. Se ei hajoa paineessa, vaan yhdistyy sen alla. Viestintä, johtaminen ja ihmisten huomioiminen ovat osa jokapäiväistä tekemistä.
Yhteenveto: Mitä webinaarissa opittiin?
Mäkitalon ja Kälviäisen viesti oli selkeä: kriisejä tulee, mutta niihin voi ja pitää varautua. Resilienssi ei ole valmis dokumentti, vaan jatkuva prosessi ja organisaation sisäinen kyvykkyys. Se syntyy suunnittelemalla, harjoittelemalla ja huolehtimalla ihmisistä. Resilientti organisaatio ei ainoastaan selviydy kriiseistä, vaan kasvaa niiden myötä vahvemmaksi.
Resilienssi on organisaation kyky selviytyä, palautua ja uudistua kriiseistä.
Palautumiskyky rakentuu suunnitelmallisuudesta, harjoittelusta ja psykologisesta turvallisuudesta.
Jatkuvuussuunnittelu ja skenaarioanalyysit ovat keskeisiä resilienssin työkaluja.
Teknologia tukee resilienssiä, mutta ihmiset toteuttavat sen.
Kulttuurinen resilienssi yhdistää toimintamallit, arvot ja yhteishengen.
Kuten Eisenhower totesi: suunnitelmat itsessään voivat muuttua, mutta suunnittelu itsessään valmistaa meitä mukautumaan joustavasti erilaisissa kriiseissä.
Haluatko keskustella asiantuntijamme kanssa lisää siitä, millaisista riskienhallinnan ratkaisuista organisaationne hyötyisi eniten tulevaisuudessa?
Varaa aikasi täältä!
Julkaistu 19.6.2025
