Suomalaisen riskienhallinnan kypsyys on viime vuosina kehittynyt tasaisesti. Samalla toimintaympäristö on muuttunut entistä nopeammin eläväksi. Geopoliittiset jännitteet, kyberuhat, sidosryhmien kasvavat odotukset ja tekoälyyn liittyvä sääntely asettavat riskienhallinnalle uudenlaisia vaatimuksia. Pelkkä riskien tunnistaminen ei enää riitä. Olennaista on se, miten riskienhallinta on kytketty organisaation arkeen, päätöksentekoon ja tiedon hyödyntämiseen.
Näitä teemoja käsittelimme Graniten webinaarissa, jossa pureuduimme State of Risk Management Finland 2026 -tutkimuksen tuloksiin ja niiden taustalla oleviin ilmiöihin. Mukana keskustelemassa olivat Granitelta CEO Teppo Kattilakoski ja GRC Consultant Jukka Mäkitalo.
Suomalaiset organisaatiot seuraavat riskejä yhä aktiivisemmin
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että riskienhallinnan aktiivisuus suomalaisissa organisaatioissa on lisääntynyt. Riskien kartoittamista ja seurantaa tehdään aiempaa useammin, eikä vuosittainen kierros ole enää hallitseva toimintamalli. Tämä näkyy erityisesti siinä, että kvartaali ja kuukausitason seuranta on yleistynyt, ja tietyissä riskikokonaisuuksissa myös viikko ja päivätason tarkastelu on noussut esiin.
Kehitys kertoo muutoksesta riskienhallinnan ajattelussa. Riskit eivät ole enää staattisia ilmiöitä, vaan jatkuvasti kehittyviä tekijöitä, joiden vaikutukset voivat realisoitua nopeasti. Jukka Mäkitalo kuvasi tätä osuvasti todetessaan, että nykymailmassa riskien ennakoimattomuus on lisääntynyt, kun tilanteet voivat muuttua jopa päivittäin.
Pelkkä kartoituksen tiheys ei kuitenkaan yksin ratkaise vaikuttavuutta. Seurantarytmin merkitys korostuu siinä vaiheessa, kun riskitieto alkaa aidosti tukea päätöksentekoa. Harvakseltaan tehty seuranta johtaa väistämättä siihen, että riskienhallinnassa tehdyt havainnot jäävät irrallisiksi suhteessa johdon tekemiin valintoihin. Riskienhallinnan tuottama tieto ei tällöin kohtaa päätöksentekoa.
Vaikuttava riskienhallinta on juurtunut organisaation päivittäiseen toimintaan
Tutkimuksen ehkä merkittävin analyyttinen havainto liittyy riskienhallinnan toiminnalliseen integraatioon. Tällä tarkoitetaan sitä, miten syvälle riskienhallinta on juurtunut organisaation päivittäiseen toimintaan, prosesseihin ja johtamiskäytäntöihin. Mäkitalo kuvasi integraation merkitystä näin:
“Riskienhallinnan toiminnallinen integraatio selittää sitä, miten organisaatio kykenee hyödyntämään teknologiaa, johtamaan riskejä ja reagoimaan havaintoihin käytännössä.”
Tulosten perusteella korkeamman kypsyystason organisaatioissa riskienhallinta ei ole erillinen toiminto, vaan osa normaalia päivittäistä tekemistä. Riskien tunnistaminen, seuranta ja toimenpiteet linkittyvät selkeästi vastuurakenteisiin ja päätöksentekoon. Matalamman kypsyystason organisaatioissa riskienhallinta sen sijaan jää herkästi irralliseksi harjoitukseksi, jossa tieto on hajallaan ja vaatii paljon manuaalista työtä, eikä riskienhallinta ole osa päivittäistä tekemistä.
Integraatio näkyy myös riskienhallintaan osallistumisessa. Tutkimus osoittaa, että vaikuttavin riskienhallinta syntyy silloin, kun hallitus, johto, keskijohto ja henkilöstö ovat kaikki mukana omissa rooleissaan. Jos osallistuminen painottuu vain yhteen tasoon, kokonaisuus jää väistämättä vajaaksi.
Riskienhallinnan toiminnallinen integraatio selittää sitä, miten organisaatio kykenee hyödyntämään teknologiaa, johtamaan riskejä ja reagoimaan havaintoihin käytännössä.
Riskienhallinta on vaikeaa ilman kunnollista riskitiedon hallintaa
Uutena teemana tutkimuksessa tarkasteltiin riskitiedon hallintaa. Vaikka useimmilla organisaatioilla on käytössään jokin riskienhallinnan järjestelmä, tiedon hyödyntäminen kokonaisuutena on edelleen haasteellista.
Tulokset osoittavat, että riskitieto on usein siiloutunutta. Tietoa on useissa järjestelmissä, eikä niiden välisiä yhteyksiä aina hyödynnetä. Tämä heikentää kykyä muodostaa ajantasainen kokonaiskuva riskeistä ja niiden keskinäisistä riippuvuuksista. Tällöin myös päätöksenteko vaikeutuu, kun riittävää tilannekuvaa on vaikea hahmottaa ja tuottaa.
Merkittävää on se, että kaikki vastaajat pitivät riskitiedon yhdisteltävyyttä ja yhteyksien tarkastelua tärkeänä. Tarve on siis tunnistettu, mutta käytännön toteutus ontuu erityisesti ajan ja resurssien puutteen vuoksi.
Kattilakoski tiivisti tilanteen osuvasti pohtiessaan tiedonhallinnan roolia:
“Kaikki tekeminen perustuu lopulta tiedonhallintaan. Ilman sitä on vaikea rakentaa järkevää ja vaikuttavaa riskienhallintaa.”
Tekoäly nähdään mahdollistajana, ei lähtökohtana
Tekoälyn rooli riskienhallinnassa herättää paljon kiinnostusta, mutta käytännön hyödyntäminen on vielä varovaista. Suurin osa organisaatioista näkee tekoälyn merkittävänä tai melko merkittävänä tulevaisuuden tekijänä, mutta vain osa on edennyt konkreettiseen käyttöön.
Tutkimuksen perusteella tekoälyn tärkeimmät käyttökohteet liittyvät raportointiin, tilannekuvan muodostamiseen sekä ennakoivuuteen ja trendien tunnistamiseen. Samalla esiin nousevat haasteet datan laadussa, luotettavuudessa ja osaamisessa.
Keskeinen havainto on, että tekoäly ei ratkaise riskienhallinnan perusongelmia. Se voi tuoda tehokkuutta ja tukea analyysiä vasta siinä vaiheessa, kun toiminnallinen integraatio ja riskitiedon hallinta ovat riittävällä tasolla. Ilman näitä edellytyksiä tekoäly jää herkästi irralliseksi kokeiluksi.
Mitä suomalaiset organisaatiot voivat oppia tutkimuksesta
State of Risk Management Finland 2026 -tutkimus piirtää kuvan riskienhallinnasta, joka on monilta osin kehittynyt, mutta edelleen rakenteellisten valintojen äärellä. Keskeiset kehityskohteet eivät liity yksittäisiin uhkiin, vaan siihen, miten riskienhallinta on rakennettu osaksi toimintaa.
Tutkimus nostaa esiin kolme keskeistä johtopäätöstä:
- Riskienhallinnan vaikuttavuus syntyy toiminnallisesta integraatiosta, ei yksittäisistä työkaluista.
- Ajantasainen ja yhdisteltävä riskitieto on edellytys kokonaiskuvan hallinnalle.
- Teknologia ja tekoäly tukevat riskienhallintaa kunnolla silloin, kun perusrakenteet ovat kunnossa.
Riskienhallinnan kehittäminen on ennen kaikkea organisatorinen kysymys. Kyse on siitä, miten tieto liikkuu, kuka osallistuu ja miten havainnot kytkeytyvät päätöksentekoon. Tässä suomalaisilla organisaatioilla on hyvät lähtökohdat, mutta myös selkeä suunta seuraavalle kehitysvaiheelle.