Tehokkaan riskienhallinnan perustana toimii systemaattinen riskien tunnistaminen. Tämä alustava vaihe luo pohjan kaikille tuleville toimenpiteille ja määrittää, mihin uhkiin ja mahdollisuuksiin organisaation tulee varautua. Onnistunut riskien tunnistaminen auttaa yritystä ennakoimaan haasteita, varautumaan uhkiin ja hyödyntämään mahdollisuuksia. Ilman huolellista tunnistamista muut riskienhallinnan vaiheet jäisivät tehottomiksi ja puutteellisiksi.
Riskien tunnistaminen: riskienhallinnan ensimmäinen vaihe
Riskien tunnistaminen muodostaa kriittisen lähtökohdan koko riskienhallintaprosessille. Tässä vaiheessa organisaatio kartoittaa järjestelmällisesti kaikki mahdolliset uhat ja epävarmuustekijät, jotka voivat vaikuttaa sen toimintaan, tavoitteisiin tai sidosryhmiin. Tunnistamisprosessi kattaa sekä sisäiset että ulkoiset riskitekijät. Tunnistaessaan riskejä organisaatio luo itselleen tilannekuvan, jonka pohjalta voidaan tehdä tietoisia päätöksiä ja suunnitella tarvittavia toimenpiteitä. Huolellinen riskien kartoitus on välttämätön edellytys tehokkaalle riskienhallinnalle, sillä vain tunnistettuihin riskeihin voidaan varautua asianmukaisesti.
Riskien tunnistamisessa voidaan hyödyntää monia erilaisia menetelmiä ja työkaluja, ja tehokas lähestymistapa on usein eri menetelmien yhdistäminen. Systemaattiset tarkistuslistat varmistavat, että yleisimmät riskit tulevat huomioiduiksi, kun taas asiantuntijahaastattelut tuovat esiin syvällistä tietoa eri osa-alueilta. Strukturoitu riskienhallinnan työkalu, kuten Granite:n tarjoama alusta, helpottaa tunnistamisprosessia kokoamalla tiedot yhteen järjestelmään ja mahdollistamalla systemaattisen seurannan.
Kuinka usein riskientunnistusta tulisi tehdä?
Riskien tunnistaminen ei ole kertaluontoinen tehtävä vaan jatkuva prosessi. Perusteellinen riskien tunnistaminen olisi hyvä tehdä vähintään vuosittain, mutta monilla toimialoilla nopeampi sykli on tarpeen. Jatkuvan seurannan periaate on erityisen tärkeä nopeasti muuttuvilla markkinoilla. Vuosikelloajattelu auttaa rytmittämään riskien tunnistamista organisaation muun toiminnan kanssa. Lisäksi merkittävien muutosten yhteydessä, kuten uusien projektien, markkinoille laajentumisen tai organisaatiomuutosten aikana, on syytä toteuttaa erillinen riskien tunnistamiskierros. Näin varmistetaan, että riskienhallinta pysyy ajan tasalla toimintaympäristön muuttuessa.
Riskien tunnistamisessa kompastutaan usein muutamiin tyypillisiin sudenkuoppiin: Sokeat pisteet syntyvät, kun organisaatiosta puuttuu kyky tunnistaa tiettyjä riskejä omien kokemusten tai näkökulmien rajoittuneisuuden vuoksi. Ryhmäajattelu taas johtaa tilanteisiin, joissa vastakkaisia näkökulmia ei uskalleta tuoda esiin. Liian kapea tarkastelu saattaa keskittyä vain tietyntyyppisiin riskeihin, kuten taloudellisiin, unohtaen esimerkiksi operatiiviset tai strategiset riskit. Tärkeää on myös huomioida kaikki olennaiset sidosryhmät ja heidän näkökulmansa tunnistamisprosessissa. Systemaattisen prosessin ja monipuolisten menetelmien käyttö auttaa välttämään nämä tyypilliset virheet.